Oppiiko vanhojen tansseissa tanssimaan? (10.6.2024)

Vanhat tanssit tanssinopettajan näkökulmasta

Sain poikkeuksellisen mahdollisuuden opettaa vaimoni kanssa Ressun IB-lukiolaisille vanhat tanssit, jotka sitten lopulta esitettiin Vanhalla ylioppilastalolla 15. helmikuuta 2024. Lienee varsin poikkeuksellista, että tehtävä lankeaa ulkopuoliselle tanssinopettajalle, sillä tyypillisesti koulussa tanssien opetuksen hoitavat liikunnanopettajat.

Aiempi kokemus vanhoista tansseista rajoittui omiin tansseihini vuonna 1981, sekä molempien lasteni tanssien seuraamiseen 2000-luvun alkupuolella. Otin tehtävän siitä kuultuani kuitenkin innolla vastaan, koska – monen muun tanssin aktiiviharrastajan tapaan – koen, että jo koulussa tulisi antaa tästä ”kansallislajista” kunnon rautaisannos oppilaille. Pelkistetysti tavoitteeni oli opettaa perinteisten salonkikävelyiden ja hovihyppelyiden lisäksi sellaisia tanssin taitoja, joita voisi yleisemmin hyödyntää mahdollisissa paritanssitilanteissa, kuten häät ja muut juhlat – ja toki myös varsinaisissa tanssitapahtumissa.

Kurssiin sisältyi lähes 30 kertaa tanssin opetusta, jonka lopputuloksena oppilaiden pitäisi pystyä tanssimaan kymmenkunta eri tanssia näyttävästi ja arvokkaasti hienoissa asuissaan. Tunnin pituus oli tunti ja 15 minuuttia, joka vaikutti sopivalta pituudelta yhdelle opetussessiolle. Tunteja oli kahdesti viikossa tiistain ja perjantain päätteeksi.

Opetuskieli oli englanti. Suurimpana haasteena aluksi oli se, että lähes 80 oppilaasta vain parikymmentä oli poikia. Aika nopeasti oppilaat kuitenkin löysivät keskuudestaan riittävästi tyttöjä viejiksi niin, että saimme aikaiseksi tasaparit. Suunnittelin kuitenkin jo alusta alkaen lähes kaikki tanssit parinvaihtotansseiksi, joten tanssiparin valinta ei muodostunut ehkä niin kriittiseksi kenellekään. Oman parin kanssa tanssittiin vain sisääntulomarssi ja avaustanssi.

Perusajatus

Ajatukseni oli, että tuon salonkitanssien ja valssin rinnalle ainakin hitaan valssin, vaihtoaskeleen (foksi tai tango), swingtanssin (fusku tai bugg) sekä jenkan ja masurkan.

Hidas valssi

Hidas valssi on paritanssin harrastajien keskuudessa vienyt voiton valssin tanssimisesta jo kirkkaasti. Hitaan valssin etuna on sen rauhallisuus, herkkyys parin välisessä yhteydessä, helpompi kuvioiden mukaan ottaminen sekä parempi mahdollisuus musiikin tulkintaan. Wieninvalssi on toki vauhdikasta, mutta samalla melko raskas tanssi, josta on haastavampi saada aikaan kehollisesti mielenkiintoinen tanssikokemus. Ajattelin myös, että hitaan valssin kautta myös wieninvalssi syntyy lähes automaattisesti. Aloitimme siis hitaan valssin opiskelulla.

Harjoittelimme askelikkoa ja tanssillisuutta (nousut, laskut, kallistelut, liikkeen jatkuminen ja pehmeys) melko pitkään ilman paria ja liike alkoi jo näyttää kohtuullisen hyvältä. Luonnollinen tanssiote ja tanssi parin kanssa vaikutti kuitenkin olevan näille nuorille haastavampaa kuin se aikuisille tanssikurssilaisille yleensä on. Tahtikaan ei meinannut säilyä ja sujuvuutta alkoi löytyä vasta usean harjoituskerran jälkeen.

Koska tansseissa pitää olla näyttävyyttä, päädyin lisäämään hitaaseen valssiin sen amerikkalaiselle versiolle tyypillisiä kuvioita kuten twinkle, open rolls ja passing open rolls. Kokonaisuus vaikutti melko toivottomalta vielä kolmen harjoituskerrankin jälkeen, kun oli jo pakko siirtyä seuraaviin tansseihin. Tuumailin tässä vaiheessa, että monet salonkitanssitkin ovat käytännössä valsseja ja niiden yhteydessä saadaan valssin liikettä kehitettyä. Näin varmasti tapahtuikin, sillä loppuesityksessä ”Are you lonesome tonight” (Ronnie Arduinin esittämänä) tahtiin tanssittu hidas valssi aiheutti kyllä ainakin minussa suurta ylpeyden tunnetta ja muissa opettajissa ihastusta.

Vaihtoaskeleella

Olen ollut aktiivisesti mukana ”Vaihtoaskel kansalaistaidoksi” – hankkeessa. Yhdyn siinä esitettyyn tavoitteeseen, että vaihtoaskel tulisi olla jokaisen selkärangassa. Sitä voisi hyödyntää ainakin niissä juhlatapahtumissa ja illanvietoissa, joita meidän jokaisen eteen sattuu ja joissa tanssiminen on mahdollista. Vanhojen tansseissa perinteisesti tanssittu – tai pikemminkin marssittu – tango ei kyllä opeta tangoa tai mitään muutakaan paritanssia tanssimaan, joten päädyin tangossa selkeään hidas-hidas-nopea-nopea -rytmiin (HHNN), jolla suomalaisissa seuratanssikouluissa tangoa yleisimmin aloitetaan oppimaan. Yksi haaste tangossa on se, ettei HHNN-askelikon 6 iskua mene tasan 4 iskun tahtien kanssa, joten koreografian hahmottaminen on haastavaa. Vanhoissa tansseista on oleellista pysyä samassa tahdissa/vaiheessa muiden parien kanssa. Lisäksi myös tangoon olisi hyvä saada jossakin määrin näyttävyyttä, jota pelkkä vaihtoaskeltanssi ei edusta.

Päätin sovittaa kahteen kahdeksan tahdin fraasiin muutaman erikoisemman elementin: Ensimmäisessä fraasissa pyöräytettiin seuraajalle neljän hitaan askeleen oikea käännös käden alta ja päätettiin fraasi vauhdikkaaseen linjaan taaksepäin. Lopputaivutus kuitenkin pikemminkin kierrolla kuin dippaamalla daamin päätä alaspäin. Fraasin lopun näyttävän pysähdyksen jälkeen jatkettiin promenadilla, oikealla käännöksellä ja vaihdettiin paria sivuaskeleita ottaen. Musiikiksi valittiin vanhoista tansseista tuttu Tango Jelousie, joka toistaa kiltisti kahdeksan tahdin fraaseja. Tanssien valintaa määritteli mm. se, että mahdollisimman moni kappaleista piti olla koulun käyttämälle puhallinorkesterille tuttu.

Pidin tangoamme onnistuneena, vaikka linjat eivät ihan niin näyttäviä olleetkaan kuin olisin halunnut eikä kaikilla tahdissa pysyminenkään ollut helppoa. Koin myös tärkeäksi yrittää tämän vaihtoaskeltanssin yhteydessä opettaa viemistä ja seuraamista, vaikka parin välisten vasteiden opettelu säädetyssä ajassa osoittautuikin vähintään haastavaksi.

Vähän swingiä

Jonkun Swing-tanssin halusin mukaan ja vaihtoehtoina olivat käytännössä joko fusku tai bugg. Jive, Lindy tai Westie voisivat ehkä myös onnistua ja WCS:n hienous olisi siinä, että se sopisi hyvin oppilaiden musiikkimakuun – ja olisi 8-countiin tanssittuna helppo sovittaa fraaseihin. Mutta tuumailin sen olevan kuitenkin hieman liian haastavaa, koska se vaatii aika tavalla kehollisuutta ollakseen näyttävää. Päädyin Buggiin, koska sen askellus on periaatteessa hyvin yksinkertainen ja sekin on helppo istuttaa fraaseihin, mikä tekee koreografiasta helpommin opittavan.

Liikkeiksi päätyivät perusaskel (toki ”vanhamuotoisena”), seuraaja käden alta, viejä käden alta, seuraaja rinnalle ja lopuksi seuraaja oikealta puolelta oikeaan käännökseen tuplana. Tuo sovitettin yhteen fraasiin niin, että lopussa käännyttiin uutta paria vasten. Musiikiksi piti löytää jokin mieluusti ruotsalainen kappale, joka on riittävän hidas ja toistaa uskollisesti kahdeksan tahdin fraaseja.  Sellaiseksi valikoitui Achy Breaky Heart (Mats Rådberg).

Bugg oli mielestäni oikein hyvä valinta ja taisivat oppilaatkin siitä kovasti lopulta pitää.

Kansantanssit

Koska kansantanssipohjaisia tansseja edelleen aktiivisesti tanssitaan lavoillakin, halusin ottaa mukaan jenkan ja masurkan. Käytettävissä oleva aika kuitenkin loppui kesken enkä saanut masurkkaa mahdutettua mukaan, jenkan sen sijaan kyllä. Jenkassa fraasit toistuvat samanlaisina, joten se soveltuu hyvin vanhoihin tansseihin. Ja onhan se jo aika vanha tanssi… A-osan askel-askel-askelhypyt sujuivat hyvin, mutta yllättävän vaikeaksi osoittautui B-osan askelhypyillä pyöriminen parin kanssa. Lopullisesta esityksestä pyöriminen jätettiinkin pois ja jäljelle jäivät B-osaan hyppelyt rinnakkain ja seuraajan kaksi oikeata käännöstä (hyppien). Ensi kerralla taidan tyytyä jenkan sijaan sottiisiin, sillä jenkka kävi tanssijoiden voimille ja oli selvästi illan raskain tanssi, vaikka kappaletta (Maantiejenkka) hieman esitykseen lyhennettiinkin.

Suomalaista polkkaa ei sen haastavuuden takia tarvinnut harkita mukaan, sen sijaan laukkapolkkaa oli opeteltava, koska se esiintyy monessa salonkitanssissa – erillisenä tanssina sitä en harkinnut. Humppaakaan (joka ei toki varsinaisesti edes ole kansantanssipohjainen) en mukaan harkinnut, koska en siitä juuri itse saa iloa irti. Kuviohumppa toki voisi soveltua vanhojen tanssiksi, koska siinä on loputtomasti niitä kuvioita valittavaksi ja iskuille askeltaminen on helppoa. Ehkä ensi kerralla.

Salonkitanssit

Toki mukana on oltava perinteen vuoksi myös perinteisiä salonkitansseja. Sisään on perinteisesti marssittu joko poloneesin tai jonkun marssin tahdissa. Kovin pitkäksi en halunnut alkua venyttää ja koitin pitkään kieltäytyäkin ottamasta mukaan oppilaiden vaatimaa parien esittelyä marssin aluksi. Hellyin kutenkin painostuksesta ja eihän siihen lopulta kovin pitkään mennyt ja se oli varmasti oppilaille tärkeää. Alkumarssiksi otin Radezkyn, joka on minusta tähän tarkoituksen paras. Sisällytin mukaan kuviomarssin päätteeksi myös taputuksen säestämän kujalaukan, koska se on vauhdikasta, näyttävää ja selvästi sekä oppilaista että yleisöstä hauskaa. Laukkaaminen tahdissa vaatii sekin kuitenkin jonkin verran harjoittelua.

Avaustanssiksi on jostakin syystä valikoitunut lähes aina Polkkamasurkka, joka ei ole sen enempää polkka kuin masurkkakaan, vaan valssia. Polkkamasurkka antaa mahdollisuuden opetella valssinomaista liikettä, joten sen otin mukaan – kuitenkin koreografiaa hieman muunnellen. Avaustanssin tanssimme ainoana kokonaan aloitusparin kanssa, joka on siksikin luontevaa, että siihen sisältyy hyvin pitkä koreografia, joka ei toistu. Polkkamasurkka on hyvä aloitustanssi myös siksi, että se on elegantti ja arvokas.

Kehruuvalssi on toinen valssattava salonkitanssi ja kuuluu vanhojen vakiokalustoon. Tanssissa on kaksi osaa, joista ensimmäinen tanssitaan ringissä jalkoja heilutellen ja seuraajaa eteenpäin ringissä siirrellen. Toinen osa tanssitaan parin sivuttain kanssa erilaisia kuvioita tanssien. Loppuvaiheessa tein tanssiin vielä muutoksen niin, että ringissä tanssitaankin kasvot ulospäin, jolloin yleisökontakti on parempi. Kehruuvalssissa parinvaihto on sisäänrakennettu.

Lambeth Walk on helpohko käveltävä tanssi, jossa huudahdellaan tanssin lomassa. Tanssista esiintyy hieman eri variaatioita, joista yhdistelin itseäni miellyttävän kokonaisuuden. Musiikki toistaa 8 tahdin fraaseja muuten mukavasti, mutta ensimmäisen fraasin jäkeen musiikissa on kahden tahdin välisoitto, joka on huomioitava erikseen. Tanssi on hauska ja helpohko, joten se kannattanee pitää ohjelmassa. Parinvaihto oli Lambeth Walkin kävelyyn helppo sisällyttää. Huutelu tanssin lomassa olisi voinut olla reippaampaa…

Jiffy Mixer on ehdottomasti hauska, helppo ja lyhyt hyppely muiden tanssien lomassa. A-osan kanta-kärki askeleista voi saada näyttävän svengaavia ja B-osan peruutushyppelyt taputuksineen ovat hupaisia niin tanssijoille kuin yleisöllekin. B-osan loppuun sisältyy luonteva parinvaihto, johon löysin hauskan taputteluvariaation (reisiin, yhteen ja parin käsiin) joltakin brittivideolta.

Cicapo puolestaan oli mielestäni niin kulunut eikä kovin näyttävä, etten sitä ollut ottamassa mukaan lainkaan. Oppilaat sen kuitenkin jostakin vanhastaan tunnistivat ja halusivat mukaan, joten tämä helppo kävelytanssi treenattiin vielä kalkkiviivoilla käytännössä kerran ja nostettiin mukaan ohjelmaan. Koska koreografia on kovin yksinkertainen, tuntui vain 2.25 kestänyt kappalekin jo hieman liian pitkältä tähän tanssiin. Parinvaihto istuu tähän tanssiin hyvin luonnollisesti.

Lopuksi

Toki oppilaat halusivat tehdä myös oman tanssin, josta sukeutuikin oikein hauska ja räiskyvä potpuri, jonka runkona toimi Barbiekappale Dance The Night. Serpentiinit poksahtelivat ja hauskasti oli mukaan otettu myös elementtejä opituista vanhoista tansseista.

Loppuesitys oli sykähdyttävä tilaisuus pukuloistoineen, iloisine oppilaineen ja yleisöineen sekä tietysti sen jännityksen takia, jota ainakin opettajat tunsivat tanssien onnistumista toivoessaan. Tanssijoiden lisäksi myös oppilaskuuluttajat hoitivat hommansa todella hienosti ja tyylikkäästi. Tanssi oli oikein onnistunut kokonaisuus, josta sain vaimoni kanssa paljon suitsutusta. Toki itselle nousi paljon ajatuksia siitä, mitä olisi pitänyt harjoitella hieman enemmän. Todennäköisesti myös opettajakunta piti esityksestä, koska meidät tilattiin saman tien myös ensi vuodeksi.

Loppuvuoden harjoituksiin onkin huomattavasti helpompi lähteä tämän kokemuksen myötä. Hidas valssi oli siinä määrin haastavuuksineenkin hieno kokemus, että sillä varmasti jatketaan. Koska Suomi on vahvasti ”vaihtoaskelorientoitunut”, mielestäni se on sisällytettävä vanhojen tanssien harjoitteluun. Ehkä tangon lisäksi jokin foksi/fusku-yhdistelmä voisi myös toimia.

Viime aikoina on paljon kuhistu nuorison parissa virinneestä paritanssikiinnostuksesta. Jos se oikeasti realisoituu ja jatkuu, voi vanhojen tanssit -tapahtumakin saada uusia muotoja ja halutaan sen yhä paremmin tukevan yleiskäyttöisen tanssitaidon opettelua. Käyttökelpoisen tanssitaidon hankkiminen vanhojen tanssien opettelun yhteydessä ei selvästikään ole utopiaa vaan balanssi nykyään tanssittavien paritanssien ja vanhojen salonkitanssien välillä on hyvin löydettävissä, sillä noin kymmeneen tanssin mahtuu kaikenlaista.