On Ruotsissakin selvästi elävä lavatanssikulttuuri, mutta hauskasti erilainen kuin meillä. Kävin Tukholman liepeillä Vallentunassa Danskonsultenin (Karl & Bettan) bugg-kurssillla 3.-4.12.2022 ja samalla hieman tanssahtelemassa paikallisissa tanssipaikoissa.
Aika vaivattomasti voi suomipoika solahtaa paikalliseen tanssikulttuuriin, sillä kuten tiedämme, hallitsevat sitä bugg ja fox. Hankalampi on ruotsalaisen kollegan sukeltaa meikäläiselle lavalle parinkymmenen eri lajin sekametelisoppaan.
Päällimmäisen on kai heti todettava, että Ruotsissa tanssitaan lavoilla buggia ja foksia (tai laajemmin hitaita) paremmin kuin meillä. Siis keskimäärin paljon paremmin. Vaan ihmekös tuo, kun voidaan keskittyä kahteen lajiin, jotka mukavasti täydentävät toisiaan. Kävin perjantaina Hallunda Folkets Hus nimisessä tanssipaikassa, jossa tanssitaan lavatansseja tiistaisin ja joka toinen perjantai. Nyt orkesterina oli Casanovas, joka on viihdyttänyt tanssikansaa jo vuodesta 1989. Täällä tanssittiin aina saman parin kanssa ensin kaksi varsin vauhdikasta buggia ja sitten pari rauhallista kappaletta sylikkäin vaihtoaskeltyyppisesti. Ennen tansseja pidettiin foksin tanssikurssi, jonka vetivät – suomalaisittain ehkä hieman erikoisesti – kaksi jo kypsässä iässä olevaa miestä. Oli hieman työlästä välillä erottaa kumpi milloinkin esitti viejää ja kumpi seuraajaa. Itse kurssi oli kyllä ihan kelpo ainakin ensitutustumisena illan tanssitettaviin. Kurssin pääteema oli se, että voitte tanssia ihan rauhallisestikin, eikä pakko ole aina ottaa askeleita joka iskulle tai kahdellekaan. Ideahan on oikein hyvä, mutta miksi siihen käytettiin nopeaa rokahtavaa bugg-musiikkia, joka ei lainkaan houkutellut hiihtämään vaikkapa neljän iskun pituisilla askeleilla. Pidättäytyvään askellukseen kuitenkin sinnikkäästi kannustettiin. Loppuillasta päädyin siihen selitykseen, että Ruotsissa halutaan uskoa, että myös nopeat bugg-kappaleet on miellyttävää halutessaan foksata rauhallisesti hiihdellen. Osa pareista siis foksaili illan kaikki kappaleet. Osa taas buggaili myös hitaat. Onhan hidas bugg Ruotsissa varsin suosittua sosiaalitanssina ja toki kilpailuissa hidas ja nopea bugg tanssitaan niin Ruotsissa kuin Suomessakin. Meidän lavoillamme se on edelleen melko harvinaista. Äkkiseltään väittäisin, että jos haluaisimme lisätä erillään tanssimista hitaaseen musiikkiin, sopisi vaihtoaskel (”hidas fusku”) siihen paremmin. Vaihtoehtona on toki myös West Coast Swing, joka tunkee Suomessa pikkuhiljaa myös lavatanssien lajivalikoimaan. Mutta mahtuuhan sinne muiden parinkymmenen lajin seuraksi.
Lauantaina kävin Ebba Dansklubilla, jossa oli oikein pikkujoulutanssiaiset. Esiintyjänä AllStars, jonka soitto ja laulu olivat kyllä mainiota kuunneltavaa ja tanssittavaa. Hassusti nyt tanssittiin parin kanssa ensin kaksi hidasta ja riehuttiin sitten kaksi nopeaa buggia päälle. Hyviä olivat seuraajat tälläkin kertaa. Yleisesti saattoi nytkin todeta, että buggaavat parit olivat huomattavan leikitteleviä ja iloisempia suomalaisiin buggareihin verrattuna, mutta kaiketi se selittyy lajin luontevammalla hallinnalla. Taas olivat kaikki seuraajat mainioita vietäviä ja olisivat varmasti pystyneet seuraamaan sujuvasti vielä paljon monipuolisempaankin vientiinkin. Ainakin nopealla silmäyksellä tarkastettuna myös viejät olivat taitavia. Käytännössä kaikki viejät tanssivat vapaalla askelluksella, joten siihen suuntaan on varmasti meidänkin opetusta voimakkaammin vietävä.
Hitaissa seuraajien mukautuminen hienovaraisesti vientiin ja musiikkiin oli ihan samalla tasolla kuin meidän lavojen parhaiden tanssijoiden. Eli huipputanssijoiden tiheys oli kyllä merkittävästi meidän lavojamme suurempi. Oli hitaiden tanssiminen kuitenkin hieman eri oloista kuin koto-Suomessa. Meillä varsinkin tangon tanssiminen on tuonut lisäväriä kaikkeen hitaiden tanssimiseen. Tangossa niin tyypilliset ohittavat askeleet vastakiertoasennossa ja promenadit eri versioineen ovat hiipineet ainakin omiin sylitansseihini. Tangoa kun ei Ruotsissa tanssita, ei kiertoasentoa, ohituksia ja promenadejakaan ole totuttu tekemään. Hyvä tanssija tosin taipuu nopeasti kaikkeen uuteenkin. Ruotsalaiset hakevat lisäväriä foksiinsa muun muassa bachatasta ja kizombasta.
Molemmissa tansseissa vallitsi sekahaku, joka on tällä tasa-arvoyhteiskunnalle toki ainoa vaihtoehto. Ihan tasapuolisesti se ei kuitenkaan toiminut, sillä taisin keretä itse hakea vain pari kertaa. Hakurivejä ei ollut, joten saatoin olla hieman vihreä tuossa hakutouhussa.
Summa summarum tanssikulttuurista…. Onhan tuo varsin selkeätä touhua, kun ei tarvitse yhtään arvuutella mitä lajia soitetaan seuraavaksi. Ja kahden lajin systeemissä kovin harvalle sattuu lajeja, joiden osaaminen olisi huonolla tasolla. Miehiä vaikutti olevan tansseissa lähes yhtä paljon kuin naisiakin. Väitteeni onkin jo pitkään ollut, että lajien karsiminen toisi lavoille lisää miehiä. Miehenhän pitää ainakin omasta mielestään osata tanssia ennen kuin lavalle lähdetään itseään nolaamaan. Parinkymmenen eri lajin viidakossa se on mahdollista auttavasti vasta vuosien ahkeralla kurssien koluamisella. Jos vaikka karsittaisiin lajit noin kahdeksaan, voisi niiden hallinta tuntua edes jotenkin saavutettavalta tavoitteelta. Tanssien evoluutio voitaisiin hyvin tehdä tanssinopettajien ja tanssiorkestereiden yhteistyöllä pikkuhiljaa repertuaaria kaventaen kohti jotakin yhteistä, mutta ajan mukana elävää tavoitetta.
Kävin myös päivätansseissa. Erilaiset alueelliset ja muut yhdistykset järjestävät päivätansseja, joissa tyypillisesti esiintyy yhden muusikon orkesteri. Poikkesivat nämäkin niistä suomalaisista päivätansseista, joissa itse olen käynyt. Nämä olivat sosiaalinen tapahtuma, jossa myös tanssittiin. Salin ympärillä oli useita pöytiä ja kahviossakin kävi koko ajan puheensorina. Hintaan (SEK 120) sisältyi ilmainen kahvi koko illan sekä pullat väliajalla. Puolen tunnin väliaika siis kuului illan ohjelmaan. Lähes tyystin tanssittiin foksia tai hitaita – oli musiikki sitten mitä vaan. Buggaaminen oli selvästi jätetty nuoremmille – tosin tilan ahtauskin saattoi olla tähän osasyyllinen. Erikoisuutena soitettiin yksi valssi ja yksi hidas valssi sekä yksi kaiketi norjalaisperäinen vanha tanssi – ”pariserpolka”, jonka pääosa paikalla olleista kyllä hallitsi. Hakurivejä ei toki ollut van täälläkin vallitsi sekahaku. Kerrallaan tanssittiin aina yksi kappale yhden parin kanssa, mutta oli tästä poikkeuksiakin.
Varsinaisesti kuitenkin siis kävin Karl & Bettan bugg-opetuksessa lauantain ja sunnuntain. Hyviähän nämä nuoret ovat – erityisesti miellyttää Bettanin hyvin “maadoittuneen” askelluksen helppous ja variointi. Askelluksen sujuvuuden kehittämiseen kurssillakin taidettiin eniten keskittyä. Mieleen siitä jäi luistelutyyli ja painopisteen pitäminen alhaalla. Toinen keskeinen aihe oli yhteyden säilyttäminen (connection), jossa yhtenä harjoitteena käytettiin oikeaa käännöstä, jossa seuraaja säilyttää yhteyden pyörinnän aikana kättä vaihtamalla. Ehkä harjoitteet olivat jopa hieman helppoja näinkin osaavalle joukolle. Paikalla oli noin 160 buggaajaa ja käytännössä tasaparit. Lähes kaikki seuraajat olivat varsin miellyttävän sitkoisia vietäviä. Hyvää näissä reissuissa ovat myös taukokeskustelut ja ruotsalaiseen tanssiharrastukseen tutustuminen eri tavoin. Keväällä Tukholman kupeessa olisi tarjolla mm. viikonloppu teemalla “Avancerad Fox“. Ehkä sekin pitää kokeilla.
